Ajankohtaiset
Rahoitusta on jo nyt liian vähän sote- palvelujen tuottamiseksi riittävinä
Lue lisää »Pitääkö olla oikeus valita riittämätön hoito?
Lue lisää »Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Veikko Simpanen
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | |||||
| 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 |
| 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 |
| 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 |
| 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
| 31 |
Teemmekö Espoossa parhaamme ihmisarvon puolesta?
Teemmekö Espoossa parhaamme ihmisarvon puolesta?
Nykyinen Tampereen Yliopiston geriatrian professori ja sen ohella TAYS:n geriatrian ylilääkäri Jaakko Valvanne luopui noin vuosi sitten Espoon vanhuspalvelujen johtajan virasta toteamalla, että ”lääkärin etiikalla on vaikea johtaa, jos ihmiselle ei ole tarjolla sitä apua, jonka tämä tarvitsee”.
Olemme edelleen samassa tilanteessa. Vanhuspalveluihin suunnattuja määrärahoja uhataan jopa vähentää ensi vuonna. Tämä määrärahojen vähentäminen vanhuspalveluista on ihmisarvoa loukkaavaa ja hauraimmilta ottamista kuten Jaakko Valvanne vuosi sitten lehtihaastattelussa totesi.
Hoito- ja hoivatilanne on Espoossa jo nyt sadoille vanhuksille erittäin vaikea. Hoito- ja hoivapaikoista ja vanhusten kotipalveluja antavista henkilöistä on Espoossa huutava pula. Palveluja ei voida antaa kuin osalle niitä välttämättä tarvitsevista. Erittäin heikon toimintakyvyn omaavia vanhuksia asuu kodeissaan tai oman tahi omaistensa maksukyvyn äärirajoilla niin sanotuissa palvelutaloissa ilman päivittäistä heille välttämätöntä hoivaa ja hoitoa. Suuri määrä hauraita vanhuksia elää myös toimintakykynsä rajoitteista johtuen täydellisessä yksinäisyydessä. Heidän yksinäisyytensä ja yksin asumisensa on heille itselleen toimintakyvyn rajoituksista johtuen jokaisena päivänä ja yönä suuri riski. Tällaisissa oloissa eläviä vanhuksia mm. kaatuilee tajunnan vaihteluista johtuen sekä kompastelujen ja
liukastumisten johdosta Espoossa jatkuvasti vuorokauden kaikkina aikoina itsensä loukaten ja nämä tapaturmat lisääntyvät jatkuvasti.
Päivittäistä hoitoa tai hoivaa tarvitsevien vanhusten määrä kasvaa Espoossa yli sadalla joka vuosi ja jo nyt tilanne on ”karannut lapasesta”.
Kotipalveluihin ja kotihoitoon ei Espoossa ole henkilöstöä riittävästi tälläkään hetkellä. Virkoja tai toimia tarvitaan heti lisää. Lisäyksen pitää olla huomattava. Jostakin kymmenen viran lisäyksestä ei ole mitään apua. Hätä on niin suuri.
Tämän lisäksi Espoon vanhusväestö tarvitsee kiireesti nimenomaisesti kaupungin hoito- ja hoivapaikkoja, joissa voi myös vähävarainen ja varaton saada ihmisarvoisen huolenpidon. Myös muistisairaiden vanhusten määrä Espoossa on huomattavassa kasvussa. Nyt heitä ”säilytetään” asiallisten kodinomaisten hoivapaikkojen puuttuessa myös sairasosastoilla vuodehoidossa korkealaitaisissa sängyissä ja rauhoittavassa lääkityksessä.
Haluaisimmeko itse joutua ”elämään” vuosia vuoteeseen tuuperrettuna ja ulosteet vaipassa, vaikka kykenisimme hoivaavan henkilön avulla pukeutumaan, liikkumaan ja asioimaan mm. wc:ssä?
Hoivaa tarvitsevien vanhusten ihmisarvoisesta elämänlaadusta huolehtimisen luulisi olevan suuren rahastovarallisuuden omistamalle Espoolle helppoa. Erityisesti, kun nämä rahastot ovat vielä palvelujen kehittämiseksi perustettuja. Valvanne totesi vuosi sitten, että yhden( 1 ) prosentin lisäsiirto näistä rahastovaroista vanhusten hoitoon käyttömenoiksi auttaisi pahimpaan hätään.
Vanhusten ihmisarvon jatkuva loukkaaminen Espoossa on siis ensisijassa eettisen ja moraalisen oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisen rakkauden puutetta. Rahasta ei ole tosiasiallista puutetta.
Perätön selittely talouden ongelmiin vedoten ei nyt auta. Rahastoilla on huomattavia tuottoja ja niissä on varoja ihmisarvoisen hoidon ja hoivan järjestämiseksi tarvitseville.Toimenpiteitä ihmisten auttamiseksi tarvitaan heti. Ei vasta sitten kun se monien kohdalla on myöhäistä.
| ||