Ajankohtaiset
Rahoitusta on jo nyt liian vähän sote- palvelujen tuottamiseksi riittävinä
Lue lisää »Pitääkö olla oikeus valita riittämätön hoito?
Lue lisää »Muualla verkossa
Jaa eteenpäin
Veikko Simpanen
 |
Tapahtumakalenteri
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | |||||
| 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 |
| 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 |
| 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 |
| 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
| 31 |
SOTE-uudistuksessa tulisi myös palvelujen tuottaminen keskittää
SOTE- uudistuksessa tulisi myös palvelujen tuottaminen säätää keskittäen tehtäväksi
Eläkeläisväestön hoidon ja hoivan palveluketju on pitkä, mutta sen tulee olla hyvin yhteen toimiva ja kaikissa ketjun osissa kaiken asiakasta koskevan tarvittavan tiedon sisältävä. Tuottamisessa ei saisi myöskään esiintyä nykyisin yleisesti ilmenevää oman vastuun ja kustannusten siirtämismahdollisuutta toisille hoito- tai hoivaperiodin ketjussa oleville tuottajille. Siksi kokonaisvastuun hoidon ja hoivan laadusta sekä kustannuksista tulisi olla samalla palvelujen tuottajalla. Jos hoito- tai hoivapalveluja tuotetaan joiltakin osin irrallisina osina esimerkiksi liikeyritysten toimesta, syntyy mahdollisuus osaoptimoinnista muiden ketjun palvelujen tuottajien kustannuksella. Eläkeläisväestön julkisten palvelujen rakenteen tulee muodostua koko ikäryhmän kattavasta terveysneuvonnasta,
sairauksien pahenemista hidastavista ja uusien sairauksien syntyä ennaltaehkäisevistä kuntoutuspalveluista, niiden ihmisten terveystarkastuksista joilla on palveluntarvetta lisääviä riskitekijöitä, sairausoireiden ilmetessä lääkärintutkimuksista hoidon tarpeen arvioimiseksi, tarvittavasta lääketieteellisestä avohoidosta, eritasoisesta operatiivisesta lääketieteellisestä hoidosta, sairaalan osastohoidosta, kotisairaanhoidosta, sairaanhoidon jälkeisistä avo- tai laitoskuntoutushoidoista, lyhyt- tai pitkäaikaisista kotihoidoista ja -palveluista, omaishoidosta, eritasoisesta laitoshoidosta sekä saattohoidosta.
Suomen jo nyt suuren sekä nopeasti edelleen kasvavan eläkeläisväestön myös terveys- ja sosiaalipalvelujen tarve on suuri ja kasvava. Suomen väestörakenteen johdosta ei ole yhdentekevää miten sosiaali- ja terveyspalvelut käytännössä tuotetaan. Eläkeiässä olevilla on tutkimustenkin mukaan yleensä yksi pitkäaikaisdiagnoosi ja yli 75 vuoden iän jälkeen jo yleisesti vähintään kaksi. Suomen väestön 75 – 110 vuoden iässä olevat ovat jatkuvasti eriasteisten terveyspalvelujen tarpeessa ja noin 25 % samasta ikäryhmästä on säännöllisten ja jatkuvien vanhuspalvelujen tarvitsijoita.
Ihmisen siirtyessä työelämästä eläkkeelle tai pitkäaikaistyöttömyyteen hän menettää noin puolet tuloistaan ja työterveyshuoltopalvelut. SOTE- uudistuksen käytännön toteutustapa on nimenomaan tästä syystä nopeasti määrällisesti ja suhteelliselta väestöosuudeltaan kasvavalle eläkeikäiselle väestölle erittäin merkittävä asia. He tarvitsevat henkilökohtaisesti pitkäaikaisesti ja jatkuvasti näitä palveluja. Tästä syystä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen organisointi keskitetysti vain julkiselle kokonaisvaltaiselle tuottajalle on monista eri syistä inhimillisesti ja taloudellisesti tärkeää. Olkoonpa kysymys somaattisesta tai psyykkisestä sairaudesta tai samalla henkilöllä molemmista, saman virkavastuussa olevan tuottajan toimesta tulisi huolehtia
kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevasta ihmisestä. Saman henkilön hoito- ja hoivapalvelujen tuottamisen pirstaloiminen useammalle tuottajalle heikentää laatua ja lisää kustannuksia.
Mitä useammalle tuottajalle palvelut hajautetaan, sitä enemmän tarvitaan niiden hallinnoinnissa ja suoritteiden tuottamisessa henkilöstöä, laitteistoa, kalusteita, tietotekniikkaa, vastaanottotiloja, sairaaloita, kuntoutustiloja, hoitolaitoksia ja tietenkin euroja. Palvelujen yksikköhintataso tulisi hajautetulla tuottamisella nousemaan sitä korkeammaksi mitä useammalle tuottajalle palvelut hajautuisivat. Tästä aiheutuisi myös palveluja tarvitsevien ihmisten oman maksuosuuden nostopainetta. Se olisi kohtalokasta suurelle osalle pienituloisesta eläkeikäisestä väestöstä.
Suurin palvelujen saatavuuden ongelma syntyisi sosiaali- ja terveyspalvelujen useille tuottajille pirstaloimisen seurauksena henkilöstön riittämättömyyden johdosta. Henkilöstömäärän tarvetta ei saisi lisätä palvelutuotantoa hajauttamalla. Nyt tulisi toimia päinvastoin ja keskittää hajautunut palvelujen tuottaminen virkavastuulla toimivalle julkiselle tuottajalle. Alan ammattihenkilöstöä siirtyy eläkkeelle lähi vuosina ja seuraavien vuosikymmenien aikana erittäin suuri osa nykyisistä ammattihenkilöistä. Alan henkilöstön kasvava tarve väestön hoito- ja hoivatarpeen kasvun johdosta sekä samanaikainen alan henkilöstön siirtyminen palvelujen tuottajista palvelujen tarvitsijoiksi ei mahdollista hajautetulla tuottamistavalla riittävien palvelujen tuottamista väestölle. Alan
koulutusta ei voi lisätä niin paljoa, että ammattitaitoista henkilöstöä riittäisi kaikille hajautettua palvelua tuottaville tahoille. Muillekin aloille tarvitaan jatkuvasti uutta koulutettua henkilöstöä. Seurauksena hajautetusta palvelujen tuottamisen organisoinnista ja siitä aiheutuvasta henkilöstöpulasta olisi ihmisarvoa loukkaava priorisointi palvelujen antamisessa väestölle. Kärsijöinä tästä olisi erityisesti ikääntyneempi väestö ja heistä hauraimmat sekä heikoimmat.
V.S
| ||